5. Kielen ja puheen kehityksen tukeminen neuvolassa

5.1 Kielitietoisuus neuvolassa

Lapsen kielelliseen kehitykseen liittyy tärkeänä ilmiönä ns. kielellinen sosiaalistuminen. Lapsi voi oppia kieltä varhaisvaiheissa yksilö- tai yhteisökeskeisesti. Yksilökeskeisessä perhekulttuurissa vanhemmat käyttävät kasvotusten runsaasti tapahtuvaa vuorovaikutusta, muuttavat omaa puhettaan lapselle sopivammaksi, sekä sanottavat ympäristön ilmiöitä, asioita ja tapahtumia. Lapsen ensimmäisiä sanoja odotetaan ja jo ensimmäisille ääntelyille annetaan merkityksiä. Kirjojen ja lukemisen maailmaa pidetään tärkeänä. Yhteisöllisessä perhekulttuurissa lapsi oppii kielen kuuntelemalla aikuisten ja muiden lasten puhetta, katsomalla ja seuraamalla. Yhdessä ollessaan aikuiset saattavat puhua vähemmän suoraan lapselle ja sanoittaa asioita niukemmin.

Molemmilla tavoilla lapsi oppii hallitsemaan äidinkielensä muutaman vuoden iässä. Yhteisöllisessä kielenkehityksessä lapsen kieliyhteisönä on ”koko kylä”. Monella ei enää ole tätä laajaa yhteisöä ympärillään, joten vastuu kielen kehityksestä siirtyy suoremmin huoltajille.

Äidinkieli on lapsen tärkein kieli. Oman äidinkielen hallinta edistää lapsen kielellistä kehitystä, vahvistaa itsetuntoa ja kulttuurista identiteettiä ja luo pohjan muiden kielen oppimiselle. Kun äidinkielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto ovat kunnossa, on helpompaa oppia myös toisen kielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto. Kun omalla äidinkielellä kertominen, kuvailu ja keskustelu sujuvat helpommin myös toisella kielellä.

Äidinkielen johdonmukainen tukeminen kotona on lapsen kielelliselle kehitykselle välttämätöntä. Vanhempia kannustetaan tarjoamaan mahdollisimman monipuolista äidinkielen mallia, kuten lukeminen, tarinointi, laulaminen ja loruilu.

Kaksikielisissä perheissä on tärkeää, että kumpikin vanhempi käyttää omaa äidinkieltään. Vaikka lapsi itse käyttäisi toista kieltä puhuessaan isälle tai äidille, tulisi vanhemman säilyttää oma kielensä. Jos lapsi ei tiedä jotain sanaa ja sanoo sen toisella kielellä vanhempi toistaa sanan omalla kielellään ja myös toistaa lapsen kertoman omalla äidinkielellään. Vaikka lapsi ei aktiivisesti käyttäisikään vanhemman puhumaa kieltä, kielen ymmärtäminen kehittyy, lapsi oppii ymmärtämään kieltä ja kommunikoimaan vanhemman kanssa, mikä innostaa häntä yrittämään myös puhumista vanhemman kielellä.

Kieltä kehittää myös arjessa tapahtuva askarointi, ruuanlaitto, pelaaminen, pöytäkeskustelut omalla äidinkielellä. Oleellista on, että kieltä käytetään aktiivisesti eri tilanteissa: lasta puettaessa nimetään vaatekappaleita, kaupassa keskustellaan siitä, mitä ostoskärryihin laitetaan. Jo pienetkin asiat voivat auttaa kielen kehitystä isoja askeleita eteenpäin. Sillä miten, ja kuinka paljon puhutaan, on merkitystä lapsen kielen kehitykselle. Jokainen arkipäivän tilanne voi olla lapselle kielenoppimistilanne.

Vanhempien vahva motivoiminen oman äidinkielen käyttöön tulisi tapahtua jo aivan varhaisissa neuvolakontakteissa jopa perhevalmennuksessa. Vanhempia on hyvä muistuttaa myös siitä, että vauva on valmis vastavuoroiseen vuorovaikutukseen jo heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Vauvalle voi ja kannattaa siis puhua, vaikka hän ei vielä sanallisesti vastaisikaan. Hänellä on kuitenkin käytössään monia ei-kielellisiä kontaktikeinoja ja ennen kaikkea hänellä on halu ja tarve olla vuorovaikutuksessa aivan varhaisimmista hetkistä alkaen. Vauvan ääntelyyn vastataan ja samalla sitä vahvistetaan.

Lapsen esikielelliset taidot ennustavat myöhempää kielellistä kehitystä, ja ne kehittyvät varhaisessa vuorovaikutussuhteessa. Vanhemmilla on siis esikielellisten taitojen arvioinnissa keskeinen merkitys yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Usein pelkkä asioiden esille ottaminen ja sitä kautta lisääntyvä tietämys auttavat vanhempia tehostamaan omia arkisia toimiaan lapsensa viestinnän aktivoimiseksi ja kehityksen tukemiseksi. Yhdessä havainnoidaan lapsen valmiuksia esimerkiksi katsekontaktin haku, tunneilmaisut ja niihin vastaaminen, minkälaista on varhainen ääntely, jokelteleeko lapsi monipuolisesti 6–7 kuukauden iässä, käyttääkö lapsi kommunikatiivisia eleitä (osoittaminen, vilkuttaminen, poistyöntäminen), saako lapsen mukaan sosiaalisiin leikkeihin (kukkuu-leikit, piilotusleikit) ja niin edelleen. Tarkemmat tiedot liitteenä olevassa taulukossa.

Leikkiminen on hyvä vuorovaikutuksen väline jo aivan pienillä lapsilla. Suomessa arvostetaan leikkiä vuorovaikutuksen sekä uusien asioiden oppimisen välineenä. Leikit myös tukevat lapsen kielen ja ajattelun kehitystä. Leikki on kulttuurisidonnainen asia. Eri kulttuureissa nähdään leikin arvo eri tavalla. Neuvolassa kannattaa kuitenkin rohkaista vanhempia leikkimään lastensa kanssa. Aikuinen voi rikastuttaa lapsen leikkiä ja käyttää leikkiä kielen opettamiseen. Kun lapselle leikkitilanteissa toistaa erilaisia mahdollisuuksia käyttää sanoja ja yhdistellä sanoja lauseiksi, lapsi oppii äidinkieltä huomaamatta.

Lukeminen ja kirjojen katselu lapsen kanssa on oiva tapa olla läheisessä vuorovaikutuksessa ja samalla edistää kielen kehitystä: ymmärtämisen taidot kehittyvät, sanavarasto kasvaa ja ajattelun taidot kehittyvät, kun katsellaan yhdessä kirjan kuvia, nimetään niitä ja keskustellaan niistä. Kerrotaan vanhemmille kirjastopalveluista. Joissakin kulttuureissa on lukemisen sijaan vahva suullisen kertomisen perinne, siihen kannattaa vanhempia myös kannustaa. Luku- ja kirjoitustaidon puute ei ole este saduille ja tarinoille, sillä kertomiseen ja loruiluun ei tarvita valmista kirjaa.

5.2 Neuvolan ja varhaiskasvatuksen yhteistyö

Varhaiskasvatuksessa tehdään yhteistyötä neuvolan kanssa aina lapsen terveydentilan, hyvinvoinnin tai kehityksen niin vaatiessa. 3-vuotistarkastus ja Hyve 4-malli toteutetaan varhaiskasvatuksen ja neuvolan yhteistyönä.

Kolmevuotiaan lapsen tarkastus

Yhteistyössä neuvolan kanssa tarjotaan yksilötarkastusten vaihtoehtona suomenkielisissä kunnallisissa päiväkodeissa Neuvola päiväkodissa -toimintamallia. Se sisältää päiväkodissa toteutettavan, terveydenhoitajan tekemän kolmevuotiaiden lasten terveystarkastuksen, hammashoitajan tekemän suun terveydenhuollon tarkastuksen ja moniammatillisesti toteutettavan huoltajien vertaiskeskustelun. Huoltajat valitsevat mieleisensä teeman keskustelulle.

Neljävuotiaan lapsen tarkastus (Hyve4-malli)

Varhaiskasvatuksessa olevan neljävuotiaan lapsen laaja terveystarkastus tehdään yhteistyönä perheen, varhaiskasvatuksen ja neuvolan kesken. Hyve4-mallin tavoitteena on lapsiperheiden hyvinvoinnin lisääminen, huoltajien, varhaiskasvatuksen ja neuvolan yhteistyön vahvistaminen sekä tarvittavan tuen tarjoaminen oikeaan aikaan. Malli sisältää lapsen varhaiskasvatuskeskustelun, lapsen kuulemisen sekä neuvolan terveydenhoitajan ja lääkärin suorittaman laajan terveystarkastuksen.  Ennen tarkastusta varhaiskasvatuksen henkilökunta käy lapsen huoltajien kanssa Hyve4-keskustelun. Keskustelun yhteenveto lähetetään varhaiskasvatuksesta huoltajien luvalla neuvolaan. Tämän yhteenvedon avulla sekä terveydenhoitaja että lääkäri saavat tietoa lapsen vahvuuksista ja mahdollisesta tuen tarpeesta.

Vieraskielisten lasten 4-vuotistarkastus tehdään suomen tai ruotsin kielellä, mikäli lapsi on ollut yhtäjaksoisesti ja säännöllisesti varhaiskasvatuksessa vähintään vuoden ajan. Varhaiskasvatuksen huomiot ja arviointi lapsen suomen kielen taidosta ja kehittymisestä sekä tiedot lapsen kielellisen kehityksen tukitoimista ovat tärkeitä. Lapsen oman äidinkielen kehitystä arvioidaan yhdessä huoltajien kanssa. Mieluiten tässäkin tilanteessa keskustellaan tulkin välityksellä, jotta vältytään mahdollisilta väärinkäsityksiltä. Lasten huoltajien kanssa keskustellaan puheen tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä, leikistä, satujen ja kirjojen lukemisesta. Keskustellaan myös siitä mitä perhe tekee yhdessä. Kotihoidossa olevien lasten huoltajien kanssa on erityisen tärkeää keskustella lapsen sosiaalisista taidoista (esim. leikki), lapsen keskittymistaidoista, suomen kielen oppimismahdollisuuksista ja koulunaloitussuunnitelmista. Perheelle annetaan esite ja suositellaan varhaiskasvatuksen aloittamista, mikäli lapsi ei vielä 4-vuotiaana ole varhaiskasvatuksen piirissä.

Yhteenveto-lomakkeeseen kirjataan neuvolassa tehdyt huomiot ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ja suunnitelmat, jonka jälkeen lomake lähetetään vanhempien luvalla takaisin varhaiskasvatukseen. Huoltajien luvalla neuvolasta voidaan olla myös puhelimitse yhteydessä varhaiskasvatukseen.

Viisi- ja kuusivuotiaan lapsen tarkastus

Neuvolasta toivotaan neuvolatarkastuksen tueksi varhaiskasvatuksen yhteenvetoa tai yhteydenottoa, mikäli lapsen kielellisessä kehityksessä on pulmaa. Samoin myös terveydenhoitaja voi olla neuvolatarkastuksen jälkeen yhteydessä varhaiskasvatukseen huoltajien luvalla lapsen tilanteen selvittämiseksi.

Apukysymyksiä lapsen kielenkehityksen selvittämiseksi

  • Mitä kieliä kotona puhutaan?
  • Mikä on lapsen vahvin kieli?
  • Puhuuko lapsi yhtä hyvin kuin sisaruksensa?
  • Mitä kieltä sisarukset puhuvat keskenään?
  • Puhuuko lapsi vähän vai paljon huoltajien ja muiden kanssa?

 

  • Kyseleekö lapsi asioista?
  • Osaako lapsi kertoa sanallisesti mitä haluaa?
  • Tuottaako lapsi usean sanan lauseita? Puhuuko lapsi kieltänne oikein Tulevatko sanat oikeassa järjestyksessä?
  • Onko lapsen vaikea lausua oman kielen äänteitä (kirjaimet)?

 

  • Onko huoltajilla vaikeutta ymmärtää lasta?
  • Onko vierailla aikuisilla vaikea ymmärtää lasta?
  • Änkyttääkö lapsi?

 

  • Millä tavalla lapsi leikkii kotona/muiden lasten kanssa? Millaisista leikeistä lapsi on kiinnostunut?
  • Tapaako lapsi muita samaa kieltä puhuvia lapsia?
  • Millainen on lapsen äidinkielen taso verrattuna muihin samanikäisiin ja samaa kieltä puhuviin lapsiin?

 

  • Miten huoltajat tukevat lapsen äidinkielen kehitystä?
  • Haluavatko huoltajat että lapsesta tulee kaksi- tai monikielinen?

5.3 Ohjeita tulkin kanssa työskentelyyn

Kun perheiden kanssa käydään keskustelu tulkin välityksellä, väärinkäsitysten mahdollisuudet pienenevät, molempien oikeusturva paranee ja kielellinen tasa-arvo lisääntyy.

  • Jos huoltajan kielitaito ei riitä asioiden käsittelemiseen suomen kielellä, tilaa aina ammattitulkki.
  • Harkitse tulkin käyttämistä myös niissä tilanteissa, joissa asiakas osaa jo jonkin verran suomea. Huoltajan kielitaito ei välttämättä kuitenkaan riitä asioiden ja käsitteiden ymmärtämiseen.
  • Mainitse perheelle, että tulkilla on vaitiolovelvollisuus.
  • Älä käytä tulkkina lasta, perheen sukulaista tai ystävää.

Vinkkejä tulkkaustilanteisiin

  • Tulkki tulkkaa kaikki tilanteessa puhuttavat asiat
  • Kohdista puheesi asiakkaallesi, ei tulkille
  • Puhu kuin puhuisit suomenkieliselle asiakkaalle
  • Jaksota puheesi sopivasti, jotta tulkin olisi helpompi tulkata
  • Anna tulkin tulkata rauhassa loppuun asti
  • Selitä ammattitermien merkitys itse
  • Ehdottaessasi tutkimuksia kerro tutkimuksista samalla tavalla kuin kertoisit suomenkieliselle asiakkaalle
  • Varaa aikaa asiakkaan mahdollisiin kysymyksiin
  • Anna asiakkaalle aikaa harkita kuulemaansa