4. Kieli- ja kulttuuritietoisen varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen toteuttaminen

4.1 Lapsi oppii toimimalla yhdessä muiden kanssa

Varhaiskasvatuksen arjen tilanteet ovat aina samanaikaisesti kasvatus- ja opetustilanteita. Päivittäin toistuvat tilanteet, kuten ruokailu, pukeminen ja riisuminen, lepo ja hygieniasta huolehtiminen, ovat keskeinen osa lapsen päivää. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018) Toistuvat arjen toiminnat ovat keskeisiä kielen oppimisessa. Arjen toimintaa sanoitetaan ja asioita nimetään. Näissä usein toistuvissa tilanteissa lapsi oppii sanoja ja fraaseja, joita hän tarvitsee ymmärtääkseen ja tullakseen ymmärretyksi. Aikuisen oppimista tukeva kielenkäyttö ruokailussa, eteistilanteissa, ulkoilussa ja leikeissä tukee lapsen kielellistä kehittymistä. Kielen oppimisen tukena käytetään esimerkiksi kuvia. Kuvien avulla lapsen on helpompi ymmärtää, mitä tapahtuu ja niiden avulla hän pystyy kertomaan toiveitaan sekä pyytämään apua.

Lapset kasvavat, kehittyvät sekä oppivat vuorovaikutuksessa muiden ihmisten ja lähiympäristön kanssa. Oppimiskäsitys pohjautuu näkemykseen lapsesta aktiivisena toimijana. Lapset ovat synnynnäisesti uteliaita ja haluavat oppia uutta, kerrata ja toistaa asioita. Oppiminen on kokonaisvaltaista ja sitä tapahtuu kaikkialla. Siinä yhdistyvät tiedot, taidot, toiminta, tunteet, aistihavainnot, keholliset kokemukset, kieli ja ajattelu. Lapset oppivat leikkien, liikkuen, tutkien, erilaisia työtehtäviä tehden, itseään ilmaisten sekä taiteisiin perustuvassa toiminnassa. (Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma 2019).

Lapsi oppii myös kieltä kaikissa päivän toiminnoissa yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Näin ollen kaikki tilanteet ja tuokiot ovat siis myös kielen oppimistilanteita. Kielitietoinen aikuinen tiedostaa eri toimintojen keskeisen sanaston ja suunnittelee, miten uutta sanastoa harjoitellaan. Toisen kielen opettamisessa lähdetään liikkeelle lasta lähellä olevista asioista. Lapsi tarvitsee sanastoa, joka auttaa häntä liittymään toimintaan. Esimerkiksi opetellaan lasta kiinnostavan leikin sanastoa, leikkivälineiden nimet, leikin fraasit, vuorotteluun liittyvä sanasto ja leikkivälineistä neuvottelu. Kielitaidon kehittyessä aikuinen tuo lapselle tuttuihin tilanteisiin uutta opittavaa. Leikkitilanteeseen tuodaan adjektiiveja, verbejä ja paikan määreitä. Leikissä harjoiteltuun sanastoon on tärkeää palata myös muissa tilanteissa kuten ruokailussa ja pelihetkellä, jotta lapsi saa oppimiseensa tarvitsemansa toiston.

Vinkkejä varhaiskasvattajalle

  • Sopikaa, miten lapsia ohjataan sanallisesti päivän eri tilanteissa, esimerkiksi mennäänkö ulos vai pihalle.
  • Sopikaa, minkä nimisiä ovat käytössä olevat tilat, esimerkiksi onko päiväkodissa nukkari, leppari vai sali.
  • Laittakaa ulkoleikkivälineiden ja tekemisten kuvat näkyviin pihalle. Näin lapsi voi kertoa, mitä leikkiä hän haluaa leikkiä ja millä.
  • Yhdessä soittaminen ja laulaminen kehittävät lapsen kielitaitoa.
  • Liikkumisen ja taiteellisen ilmaisun kautta voi ilmaista itseään ilman kieltä.
  • Liikuntaleikeissä voidaan käyttää lasten äidinkieliä. Esimerkiksi maa – meri – laiva -leikki toteutetaan väreillä (sininen – punainen – keltainen) siten, että lapset opettavat värit omilla kielillään.
  • Kielitaidon edistyessä pyydetään lasta sanallistamaan asioita esimerkiksi kertomaan lautapelin tai liikuntaleikin säännöt toisille.

Pohdittavaa

  • Miten opetat hippaleikissä tarvittavan sanaston?
  • Miten toimintaympäristö mahdollistaa kielen oppimisen?
  • Miten aikuinen tuo toimintaan kielitietoisen näkökulman?
  • Onko aikuisen rooli osallistuva vai valvova? Onko tiimissä yhtenäinen näkemys näiden erosta?
  • Kuinka usein osallistut lasten leikkiin?

4.2 Kieli- ja kulttuuritietoinen oppimisympäristö

” Meidän tehtävämme on opettaa juuri niitä lapsia, joita meillä on. Ei niitä lapsia, joita meillä joskus oli, ei niitä lapsia, joita toivoisimme päiväkodissa olevan eikä niitä lapsia, jotka ovat olemassa vain kuvitelmissa. Se tarkoittaa, että meidän on tarjottava oppimisympäristö, joka on yhtä monipuolinen kuin ihmisyys itse. ”
(Torontolaisen koulun rehtori Chris Penseä mukaillen, Opettaja-lehti 50/2010)

Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma 2019

Kielitietoisen oppimisympäristön suunnittelun perustana ovat toimintaan osallistuvat lapset ja lapsiryhmä. Suunnittelussa otetaan huomioon lasten kehitykselliset tarpeet, toiveet ja kulttuuritausta. Oppimisympäristö elää koko ajan. Lapselle on merkityksellistä kokea itsensä ryhmän jäseneksi.

Hyvä kielellinen oppimisympäristö perustuu ennen kaikkea positiiviseen ilmapiiriin ja lämpimään, arvostavaan vuorovaikutukseen. Ilmapiirin luominen on aikuisen vastuulla. Henkilöstö toimii mallina kaikissa arjen tilanteissa. Kieltä opetteleva lapsi tarkkailee aikuisen sanatonta viestintää ja rakentaa sen pohjalta kuvaa itsestään kielen oppijana. Aikuinen mahdollistaa lasten keskinäisen yhdessäolon ja toimintaan osallistumisen. Hyvä oppimisympäristö tukee yhdessä toimimista, tietojen jakamista ja mahdollistaa yhteisen keskustelun.

Hyvä oppimisympäristö herättää lapsen uteliaisuuden ja houkuttelee kokeilemaan ja tutkimaan. Leikin ja vuorovaikutuksen kautta hän oppii myös kieltä. Vaihtelemalla teemoja leikkipisteissä, lapsi saa uutta sanastoa ja kielen käyttöön avautuu uusia mahdollisuuksia.

Eri kielten ja kulttuurien tulee näkyä ja kuulua oppimisympäristössä. Lapsi tarvitsee samaistumisen kohteita kulttuuri – identiteettinsä ja minäkuvansa vahvistamiseksi. Monimuotoinen kuvamaailma tekee jokaisen lapsen näkyväksi ryhmässä. Kielitietoiseen oppimisympäristöön kuuluu myös kielen kehitystä tukevan monipuolisen materiaalin valmistaminen, hankkiminen ja käyttäminen.

Vinkkejä, kuinka kulttuurit saadaan näkyväksi oppimisympäristössä

  • Askarrellaan kotitalot, joissa on perheenjäsenten kuvat.
  • Tervehdyksiä ja fraaseja eri kielillä seinille, esim. hyvää huomenta kaikilla niillä kielillä, joita ryhmässä puhutaan.
  • Seinälle tehdään juhlien vuosiympyrä, johon huoltajat merkitsevät omat tärkeät juhlapäivät.
  • Tehdään yhdessä lasten kanssa karttoja, lippuja ja eri kielten aakkoset.
  • Tehdään huoltajien kanssa lapsen oma katselukirja, jossa on lapselle tärkeiden ihmisten kuvia.
  • Esikouluikäisen lukemaan oppimista tukee, jos hän näkee myös äidinkielellään kirjoitettua tekstiä päiväkodissa, esimerkiksi äidinkieliset kirjat ja digitaaliset ympäristöt.

Pohdittavaa

  • Onko lapsilla mahdollisuuksia keskusteluun myös aikuisen ohjaaman toiminnan aikana?
  • Kuinka monta ystävää lapsella on ja pääseekö hän mukaan leikkeihin?
  • Näkyykö moninaisuus kirjoissa, seinillä ym. olevissa kuvissa, leluissa ja peleissä?
  • Kuinka usein muuntelet lasten leikkipisteitä?
  • Millaisia ovat välineet ja materiaalit kielen oppimisen kannalta ja onko niitä riittävästi?
  • Kuunteletko ja puhutko jokaiselle lapselle päivittäin?
  • Miten hyödynnät ulkoilun ja retket kielen oppimisessa?
  • Miten lapset ovat osallistuneet oppimisympäristön suunnitteluun?
  • Miten hyödynnät digitaalisia välineitä kielen oppimisessa?

4.3 Pedagoginen dokumentointi, toiminnan arviointi ja kehittäminen kielen kehityksen tukena

Suunnitelmallisen pedagogisen dokumentoinnin tavoitteena on, että henkilöstö oppii tuntemaan yksittäistä lasta, ymmärtämään lasten välisiä suhteita sekä ryhmän henkilöstön sekä lasten välisen vuorovaikutuksen luonnetta (Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma 2019). Sen avulla saadaan myös lapsen olemassa olevat taidot ja kielen oppimisen eteneminen näkyviksi. Pedagogista dokumentointia käytetään myös lapsen kielen kehityksen tukena. Tietoa lapsen kielitaidosta saadaan havaintojen, keskustelujen ja haastattelujen kautta. Dokumentoinnissa voidaan hyödyntää kirjaamista, kuvaamista ja portfoliota.

Säännöllinen ja monipuolinen havainnointi antaa tietoa lapsen kielellisistä taidoista, kuten kuuntelu, ymmärtäminen, tuottaminen ja sanasto. Lasta havainnoidaan päivän eri tilanteissa esimerkiksi ohjattu toiminta, leikki, ruokailu, ulkoilu ja konfliktitilanne. Kirjattuja havaintoja hyödynnetään suomen kielen opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä. Huoltajille annetaan tietoa lapsen suomen kielen taidon kehittymisestä ja he voivat puolestaan tarkastella, kuinka lapsi hallitsee äidinkielen tai -kielet.

Toiminnan arvioinnissa on keskeistä pohtia, toteutuuko suunniteltu toiminta ja onko se pedagogisesti perusteltua. Kielen oppimisen näkökulmasta arvioidaan, miten vuorovaikutus lasten kanssa toteutuu, millainen on vallitseva ilmapiiri, onko kuvatuen käyttö riittävää ja aikuisen kielellinen mallintaminen monipuolista. Olennaista on, että toiminnan arviointi johtaa toiminnan kehittämiseen lapsen kielen kehitystä tukevaksi.

Pohdittavaa

  • Kuinka usein havainnoit lapsen kielitaitoa? Dokumentoitko?
  • Kuinka usein keskustelette tiimissä havainnoista?
  • Jos lapsen suomen kielen oppiminen on hidasta, miten muutatte toimintaa havaintojen pohjalta?
  • Käytättekö kuvia toiminnan ohjauksessa ja havainnollistamisessa esimerkiksi jumppahetkellä, jotta sen sisältöön voidaan palata myöhemmin?
  • Onko ryhmässä vallitseva ilmapiiri turvallinen, jossa lapsi uskaltaa näyttää kaikenlaisia tunteita ja kysyä ollessaan epävarma?