3. Kulttuurinen moninaisuus ja kielitietoisuus

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa korostetaan kieleen ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien koskevan kaikkia lapsia kielestä tai kulttuurista riippumatta. Henkilöstön on merkityksellistä ymmärtää kielen keskeinen merkitys lasten kehityksessä, oppimisessa, vuorovaikutuksessa, identiteetin rakentumisessa ja yhteiskuntaan kuulumisessa.

Kielitietoisuus voidaan ymmärtää laajempana käsitteenä. Se on tietoisuutta kielen rakenteesta, tietoisuutta eri kielistä ja kielen merkityksestä yksilölle sekä kielen ja vallan suhteesta. Varhaiskasvatuksessa huomioidaan lisäksi, että jokainen tulee kuulluksi ja mielipide huomioiduksi. Tämä toteutuu esimerkiksi leikissä, kun autetaan lasta pääsemään mukaan sekä vaikuttamaan leikin kulkuun myös vähäiselläkin suomen kielen taidolla.
Kielitietoisen toiminnan toteuttamiseen tarvitaankin tietoa eri kielistä, niiden yhtäläisyyksistä ja eroista sekä monikielisyyteen liittyvien erityispiirteiden tunnistamisesta.

Kieli- ja kulttuuritietoisessa varhaiskasvatuksessa nähdään lasten erilaiset taustat ryhmän toimintaa rikastuttavana osana. Lapsen kielellisen ja kulttuurisen identiteetin kehittymistä tuetaan, jotta jokainen lapsi voi kokea itsensä, kielensä ja oman perheensä arvokkaaksi. Lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, erilaisiin kieliin ja tapoihin. Lapsiryhmissä edustettuina olevat kielet tehdään näkyväksi ja niitä käytetään arjen tilanteissa. Oman äidinkielen tai omien äidinkielten käyttö leikeissä ja toiminnoissa on sallittua, sillä oman äidinkielen vahvalla osaamisella on positiivinen yhteys myös muiden kielten oppimiseen.

Varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa, että lapsia rohkaistaan tutustumaan toisiin ihmisiin, kieliin ja kulttuureihin. Saadut kokemukset, tiedot ja taidot kulttuuriperinnöstä vahvistavat lapsen kulttuurista identiteettiä. Lapsia ohjataan myös suhtautumaan myönteisesti moninaisuuteen. Toiminnassa hyödynnetään eri maiden satuja, leikkejä, juhlaperinteitä ja ruokailutapoja. Niiden kautta edistetään kulttuureihin tutustumista ja lapsen identiteetin kehittymistä. Sosiaalisten taitojen, vuorovaikutustaitojen ja kulttuurisen osaamisen merkitys on tärkeää, jotta toiminta voi aidosti olla kaikkia kieliä ja kulttuureita arvostavaa. Tärkeimpiä taitoja ovat esimerkiksi kuunteleminen, eri näkemysten tunnistaminen, ymmärtäminen ja kunnioittaminen sekä kyky tarkastella omia arvoja ja asenteita.

Toimiva vuorovaikutus erilaisista kulttuuri- ja katsomustaustoista tulevien ihmisten kanssa edellyttää oman ja muiden kulttuurin ja katsomuksellisen taustan ymmärtämistä ja kunnioittamista. Jokainen on arvokas ja yhdenvertainen riippumatta taustastaan. Avainasemassa ymmärrykseen on arjen toiminta ja henkilöstön vuorovaikutusta lapsen ja huoltajien kanssa.

Henkilöstö toimii aina mallina lapsille kielellisen, kulttuurisen ja katsomuksellisen moninaisuuden myönteisessä kohtaamisessa ja rakentaa turvallista ja avointa ilmapiiriä. Lapset ja perheet kohdataan kunnioittavasti ja arvostavasti. Helsinki tarjoaa monipuolisesti tietoa eri kulttuureiden tuntemukseen ja yhteistoimintaan. Kansainvälistä yhteistyötä toteutetaan eri tavoin, esimerkiksi muiden maiden yhteistyöpäiväkotien kanssa digitaalisia tai muita viestimiä hyödyntäen.

Huoltajien kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on huoltajien ja henkilöstön yhteinen sitoutuminen lasten terveen ja turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistämiseen. Yhteistyön onnistuminen edellyttää varhaiskasvatuksen henkilöstöltä vuorovaikutustaitoja, oma-aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Yhteistyössä huomioidaan perheiden moninaisuus, lasten yksilölliset tarpeet sekä vanhemmuuteen liittyvät kysymykset. (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2018, Helsingin varhaiskasvatussuunnitelma 2019).

Yhteistyön pohjana on molemminpuolinen luottamus, kunnioitus ja tasavertaisuus. Huoltajille kerrotaan, että henkilökunnalla on vaitiolovelvollisuus, eikä perheen asioista kerrota ulkopuolisille. Varhaiskasvatuksen henkilöstö tulee ymmärtää eri uskontojen tai kulttuuristen arvojen ja ilmiöiden olemassaolo. Molemminpuolisen ymmärtämisen varmistamiseksi, keskusteluihin varataan tarvittaessa tulkki ja tulkilla on vaitiolovelvollisuus.

Huoltajille kerrotaan varhaiskasvatuksesta, sen sisällöistä ja tavoitteista, ja kutsutaan huoltajat tutustumaan toimintaan. Lisäksi on tärkeää kuvata arjen turvallisuutta, ruokailutilanteen, ulkoilun ja retkien toteutuminen, päivälevon järjestelyt ja liikkumisen merkitys.

Moninaisuuden ymmärtäminen vaatii oman kulttuurin tuntemista sekä sen tunnistamista, mikä meitä yhdistää. Huoltajien kanssa keskustellaan esimerkiksi, mikä on lapselle ja perheelle tärkeä juhla. Lapsen vasu turvaa sen, että lapsen ääni kuullaan ja huoltajien toiveet varhaiskasvatuksesta otetaan huomioon.

Varhaiskasvatuksessa opitut ja omaksutut mallit ja asenteet vaikuttavat lapsen käytökseen, kun hän menee kouluun. Siksi on tärkeää, että varhaiskasvatuksessa kunnioitetaan ja suhtaudutaan neutraalisti moninaisuuteen. Henkilöstö keskustelee lasten kanssa rakentavasti erilaisista ajattelu- ja toimintatavoista lasten kysymyksiin liittyen.