2. Kielellinen moninaisuus

Lapsen minäkäsitys eli identiteetti on tunnetta siitä, keneksi on kasvamassa. Lapsen kielellisen identiteetin kehittymiseen vaikuttavat ympäristön suhde ja asenne lapsen osaamiin kieliin, kielien oppimiseen ja monikielisyyteen. Kielellisen identiteetin määrittely ei ole yksinkertaista eikä kokemus omasta identiteetistä ole välttämättä pysyvä. Näin ollen kaikki ympäristön signaalit, kuten huomio ja hyväksyntä sekä kaikenlaiset vuorovaikutustilanteet vaikuttavat lapsen identiteetin kehittymiseen. Identiteetin kehittymistä ja tasapainoista kasvua edesauttavat myös lapsen mahdollisuudet esimerkiksi leikkiä, liikkua, taiteilla ja tutkia.

Äidinkieli tai äidinkielet

Äidinkieli tai äidinkielet ovat erottamaton osa ihmisen identiteettiä. Ne ovat kommunikaation ja vuorovaikutuksen välineitä, joiden avulla viestitään, välitetään tunteita sekä jaetaan kokemuksia ja tarinoita. Äidinkielen osaaminen luo pohjan muiden kielten oppimiselle sekä kaikelle oppimiselle. Lapsen äidinkielen tai äidinkielten kehittymisessä vanhempien rooli on ensisijaisen tärkeä, ja on erittäin tähdellistä, että vanhemmat puhuvat lapselleen äidinkieltään tai äidinkieliään.

Huoltajia kannattaa ohjata puhumaan, lukemaan, leikkimään ja käyttämään kieltä mahdollisimman monipuolisesti kaikissa tilanteissa. On hyvä, että lapselle puhutaan ja esitetään kysymyksiä ja hänelle luodaan mahdollisimman rikas kielellinen ympäristö.

2.1 Aikuinen kielellisen kehityksen tukijana

Hyvä vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä on edellytys lapsen kielelliselle kehitykselle. Vuorovaikutus edellyttää aikuisen kiinnostusta ja aktiivisuutta lasta kohtaan. Aikuisen tulee tiedostaa sanattoman viestinnän merkitys vuorovaikutuksessa ja oppimisessa. Aikuisen ilmeet ja eleet kertovat usein lapselle enemmän kuin sanat. Aikuisen tulee olla herkkä lapsen erilaisille aloitteille (esimerkiksi katseet, eleet, ilmeet ja teot) sekä vastata niihin. Tällöin lapselle tulee tunne, että aikuinen on kiinnostunut hänestä, haluaa ymmärtää häntä ja vastaa hänen tarpeisiinsa.

Lapsi oppii kieliä seuraamalla ja jäljittelemällä muita lapsia ja aikuisia osana arjen toimintaa. Lapset tarvitsevat aikuisen tukea ja ohjausta päästäkseen mukaan toimintaan. Aikuinen on mukana leikissä, sanoittaa leikkiä ja auttaa lasta osallistumaan.

On tärkeää, että lapsi pääsee osaksi ryhmää ja saa ystäviä. Lapsi oppii kieltä myös muilta lapsilta erilaisissa tilanteissa. Aikuinen voi auttaa alkuun uusia ystävyyssuhteita esimerkiksi vaihtelemalla tietoisesti vakiintuneita leikkipareja.

Henkilöstö on vastuussa lapsen kielellisen kehittymisen tukemisesta. Aikuinen toimii kielellisenä mallina lapsille kaikissa tilanteissa, joten omaan kielenkäyttöön tulee kiinnittää huomiota ja mukauttaa se tilanteeseen sopivaksi. Kielellisen kehityksen tukemisen tulee olla johdonmukaista ja suunnitelmallista ja sen tulee vastata lapsen yksilöllisiä tarpeita. Kielellisen kehittymisen seuranta ja säännöllinen dokumentointi antavat arvokasta tietoa kasvattajalle. Mikäli lapsella huomataan esiintyvän ongelmia jollain kielen kehityksen osa-alueella, hänen tarvitsemaansa tukea tulee tarjota ajoissa.

Lisäksi kielellisestä kehittymistä tuetaan erilaisin pedagogisin ratkaisuin. Esimerkiksi toistot, rutiinit, tutut leikit, lorut ja laulut auttavat kielen omaksumisessa. Ääneen lukemisella on iso merkitys kielen oppimiselle. Lapselle luetaan säännöllisesti, samaan kirjaan palataan usein ja tuetaan siten lapsen sanavaraston kehittymistä. Aikuinen huomioi valinnoissaan kirjat, joiden sisältö palvelee myös kielenoppimista. Kuvakirjoja luetaan pienryhmissä, jolloin keskustelu ja vuorovaikutus on tiiviimpää. Koko ryhmän yhteiset lukuhetket eivät välttämättä palvele kaikkia lapsia samalla tavalla, mutta sosiaalisena tilanteena ovat mielekkäitä. Aikuinen kannustaa omalla esimerkillään ja rohkaisee lasta käyttämään kieltä erilaisissa tilanteissa. Aikuisen on tärkeää myös auttaa lasta ymmärtämään, mitä päivän eri tilanteissa tapahtuu esimerkiksi kuvien, ilmeiden ja eleiden avulla.

Vinkit varhaiskasvattajalle

  • Selvitä huoltajilta, mikä on lapsen äidinkieli tai äidinkielet. Tarkista tai kysy, miten lapsen nimi äännetään.
  • Sanoita ja auta lasta ymmärtämään. Esitä esimerkiksi kuva tai esine aiheesta, josta keskustellaan, lauletaan, askarrellaan jne.
  • Auta lasta löytämään ystäviä ja pääsemään osaksi ryhmää.
  • Tee lapsi tietoiseksi omasta oppimisestaan ja iloitse onnistumisista yhdessä lapsen kanssa.
  • Pyydä lasta kertomaan esimerkiksi perheestään, millaisista asioista hän pitää tai mikä tekee hänet iloiseksi.
  • Muista arkitilanteiden pedagoginen hyödyntäminen kielen oppimisessa. Esimerkiksi pukemistilanteessa pyydä lasta toistamaan vaatteen nimi.
  • Huomioi, että kaikilla lapsilla on usein paljon tietoja ja taitoja omalla kielellään, vaikka yhteistä kieltä puhuttaisiin vain vähän.
  • Aikuinen varmistaa, että päivän aikana on toiminnallista tekemistä, johon osallistumiseen ei tarvita kieltä.
  • Huomioi lasten kielitaito valitessasi luettavia kirjoja

Pohdittavaa

  • Havaitsetko päivittäin lapsen tekemät vuorovaikutusaloitteet?
  • Kuinka usein osallistut lasten leikkiin?
  • Tunnetko lapsen kiinnostuksen kohteet?
  • Oletko kiinnittänyt huomiota siihen, mitä puhut ja miten puhut lasten läsnä ollessa?
  • Tiedätkö eri perheiden juhlaperinteitä?
  • Onko lapsille tarjolla kirjoja eri aihepiireistä (kuvakirjat, katselukirjat, tietokirjat jne.)

Kuinka huoltaja voi tukea lapsen äidinkielen tai -kielien kehitystä?

Huoltajien kanssa keskustelemalla saadaan tietoa lapsen osaamisesta, taidoista, ja aikaisemmista kokemuksista, jotka ovat pohjana uuden kielen oppimisessa. Yhteistyö huoltajien kanssa edellyttää avointa vuorovaikutusta ja kiinnostuksen osoittamista lapsen asioita kohtaan. Huoltajia voi neuvoa tukemaan lapsen kielellistä kehitystä esimerkiksi seuraavan-laisesti:

  • Anna riittävästi aikaa vuorovaikutukseen.
  • Lue paljon, kerro tarinoita, juttele, pelaa ja laula.
  • Kysy, kuuntele, vastaa ja innosta lasta käyttämään kieltä erilaisissa tilanteissa
  • Kehu! Innostus tarttuu ja kannustus rohkaisee.
  • Järjestä lapselle mahdollisuuksia leikkiä oman äidinkielisten lasten kanssa
  • Osallistukaa kirjastoissa järjestettäviin erikielisiin satuhetkiin ja lainatkaa omakielisiä lastenkirjoja Monikielisestä kirjastosta.
  • Harrastukset, TV, elokuvat, kulttuuritapahtumat omalla äidinkielellä ovat hyvä lisä kielitaidon syventämiseen

2.2 Kaksi- ja monikielisyys

Suomessa suurin osa ihmisistä kehittyy kasvuympäristössään yhden kielen puhujiksi. Tämä on kuitenkin maailmanlaajuisesti poikkeuksellista, sillä suurin osa maapallon lapsista kasvaa kaksi- tai monikielisessä ympäristössä. Kaksikielisyys tai monikielisyys onkin tavallisempaa kuin voisi luulla.

Ihmisellä on kyky omaksua ja oppia syntymästään saakka useita kieliä samanaikaisesti. Lapsen kasvaessa kaksi- tai monikieliseksi hän altistuu useammalle kielelle eikä niiden limittäinen käyttö vaaranna eri kielten kehittymistä. Kaksikielisyydellä tarkoitetaan kahden kielen osaamista tai käyttämistä. Usein ajatellaan, että kielitaidon tulisi olla jokseenkin samantasoista molemmissa kielissä, ja että omaksuminen on tapahtunut syntymästä lähtien yhtäaikaisesti. Nykyään kuitenkin esimerkiksi suomalaisen voidaan ajatella olevan kaksikielinen, jos hän käyttää esimerkiksi englantia arjessaan.

Monikielisenä taas voidaan pitää henkilöä, joka käyttää kahta tai useampaa kieltä arjessaan riippumatta siitä, miten kielitaito on omaksuttu. Monikielisyys kuuluu nykyään jo melkein jokaisen Suomen kansalaisen arkeen (koulu, työt, media). Ollakseen monikielinen riittää, että on aktiivisesti tekemisissä monikielisen ympäristön kanssa.

Toiminnallisella monikielisyydellä tarkoitetaan taitoa toimia kahdella tai useammalla kielellä sekä taitoa käyttää kieliä eri tarkoituksiin niin arkipäivän tilanteissa kuin koulutuksen välineenä ja työelämässä. Kun lapsi oppii montaa kieltä rinnakkain, voi kielillä olla selkeitä työnjakoja. Lapsi saattaa käyttää erilaisissa tilanteissa ja eri ihmisten kanssa eri kieliä ja vaihtaa vuorovaikutustilanteen muuttuessa nopeastikin kielestä toiseen. Kun kielet kehittyvät rinnakkain, on normaalia, että joskus eri tilanteissa kielet sekoittuvat keskenään. Useamman kielen käyttö laajentaa lapsen ajattelua ja se on ennemminkin suuri voimavara ja rikkaus kuin haitta.

2.3 Lapsi toisen kielen oppijana ja osallisena

Kielitaito voidaan määritellä monin eri tavoin. Usein kielitaitoon katsotaan sisältyvän kielen kuuntelu, ymmärtäminen, puhuminen ja sanasto, kielen rakenne, lukemisen ja kirjoittamisen valmius. Kielen osaaminen ei ole siis ole vain sanojen tai kieliopin osaamista, vaan siihen liittyy myös ymmärrys kielen erilaisista sävyistä. Kielten avulla ihminen on vuorovaikutuksessa muiden kanssa, ja kieli saa erilaisia merkityksiä eri tilanteissa ja ympäristöissä.

Varhaiskasvatuksessa tärkeintä on kiinnittää huomiota kielen kuunteluun, ymmärtämiseen, puhumiseen ja sanavaraston kartuttamiseen. Lasta on erityisen tärkeää rohkaista käyttämään kieltä luonnollisissa tilanteissa. Jos lapsen äidinkieli ei ole suomi, lapsi opettelee suomea tai ruotsia toisena kielenä. Toinen kieli tarkoittaa kieltä, joka opitaan maassa, jossa kohdekieltä käytetään luonnollisissa tilanteissa kuten varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa, koulussa tai työssä. Opetellessaan toista kieltä, lapsi saattaa aluksi puhua omaa äidinkieltään tai tuottaa suomen kieltä vain vähän tai käyttää kieliä rinnakkain.

Lapset omaksuvat toista kieltä yksilöllisesti. Toisen kielen omaksumisessa erotetaan kehitysvaiheita, joissa on paljon samaa kuin ensikielen omaksumisessa. Voidaan puhua esimerkiksi sosiaalisesta kielitaidosta, joka tarkoittaa kykyä puhua sujuvasti konkreettisista, tavallisista arkiasioista ja se saavutetaan 1–3 vuodessa riittävällä altistuksella. Lapsi seuraa puhetta ympärillään, oppii ymmärtämään ja alkaa pikkuhiljaa toistaa sanoja ja fraaseja. Vähitellen lapsi alkaa yhdistellä sanoja ja tuottaa omia lauseita.

Akateeminen kielitaito taas tarkoittaa kykyä käyttää kieltä ajattelun ja oppimisen välineenä esimerkiksi ongelmanratkaisuissa, joissa ei ole ympäristövihjeiden apua. Se kehittyy 3–10 vuodessa lapsen saadessa systemaattista ja suunnitelmallista opetusta.

Aluksi on siis tärkeää kiinnittää huomiota siihen, että lapsi kommunikoi arkipäivän tilanteissa ja uskaltaa ilmaista itseään. Kieliopillisten asioiden oikeaoppinen käyttö on kommunikointiin nähden toissijaista. Suomessa toinen kieli opitaan äidinkielen rinnalle suomen- tai ruotsinkielisessä ympäristössä eikä sen tarkoitus ole korvata äidinkieltä. Tavoitteena on toiminnallinen monikielisyys, jolloin lapsi pystyy toimimaan molemmilla tai useammilla kielillä ja käyttää niitä eri tarkoituksiin.

Oppijan äidinkielen ja kulttuurin vaikutus uuden kielen oppimiseen on yksilöllistä. Lasten kyky omaksua kieltä on yksilöllinen ja siihen vaikuttavat esimerkiksi ikä, motivaatio, asenteet, sosiaalisuus, avoimuus sekä kulttuuriset tekijät. Myös kielellinen ”lahjakkuus” voi vaikuttaa kielen oppimiseen, mutta tämä ei tarkoita sitä, etteikö yksilö voisi oppia kieltä. Aikaa kielen oppimiseen voi esimerkiksi kulua vain enemmän, mutta tärkeintä on motivoida lasta kielen oppimiseen, sillä motivaatio on tärkein tekijä uuden oppimisessa.

Toisen kielen oppimista edistää myös lapsen kokemus osallisuudesta. Lapsella on oikeus iloita itsestään ja kokea, että muutkin nauttivat hänen läheisyydestään. Lapsella on mahdollisuus ilmaista ajatuksiaan ja kokemuksiaan sekä tuntea, että ympärillä olevat ihmiset haluavat kuulla niitä ja pitävät niitä merkityksellisinä. Lapset voivat kertoa asioista niin kuin heille on luontaista. Ilmaisu ei läheskään aina ole sanallista, vaan on luettavissa kehosta ja ilmeistä. Osallisuus rakentuu kokemuksille siitä, että on tärkeä ja merkityksellinen omana itsenään.

Vinkkejä varhaiskasvattajalle

  • Keskustele runsaasti lapsen kanssa päivittäin eri tilanteissa.
  • Toista: lapsi tarvitsee keskimäärin 60–70 toistoa oppiakseen uuden sanan.
  • Ilmeet, eleet ja kuvat auttavat puheen ymmärtämisessä ja tuottamisessa.
  • Henkilöstö voi sopia yhdessä käytettävät käsitteet lapsen aloittaessa varhaiskasvatuksen. Käytetäänkö esimerkiksi sanaa näkkäri, näkkileipä vai leipä?
  • Aikuisen esittämät avoimet kysymykset mahdollistavat kielen prosessoinnin. Avoin kysymys voi olla esimerkiksi: ”Mitä söit aamulla?” Suljettu kysymys olisi: ”Söitkö aamulla puuroa?” Muistathan antaa lapselle aikaa vastata.
  • Liikunta, taiteilu, sääntöleikit ja pelit tukevat lapsen osallisuutta, koska ne eivät vaadi samanlaista kielellistä osaamista kuin esimerkiksi mielikuvitusleikit.
  • Sadutus kuvien avulla tukee kertovan puheen kehittymistä ja rohkeutta kielenkäyttöön, kun lapsen osaaminen tehdään näkyväksi.

Pohdittavaa

  • Onko sinulla ja työtovereillasi yhteneväinen käsitys lapsen tämänhetkisestä kielen osaamisesta?
  • Miten lapsen vuorovaikutusta sekä lasten että aikuisten kanssa tuetaan?
  • Miten edistät lapsen kielen oppimista suunnitelmallisesti?
  • Onko päivittäin toimintaa, johon lapsi voi osallistua ilman yhteistä kieltä esimerkiksi kuvasta näyttämällä tai eleellä?
  • Millä keinoin edistät päivittäin lapsen osallisuutta erilaisiin toimintoihin?

2.4 Suomi toisena kielenä (S2) -opetus Helsingin varhaiskasvatuksessa

Suomi toisena kielenä (S2) -opetus on osa suunnitelmallista pedagogista toimintaa, silloin kun ryhmässä on muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuva lapsi. Lapsella on oikeus tavoitteelliseen ja säännölliseen S2-opetukseen. S2-opetus toteutetaan kaikissa arjen toiminnoissa yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa. Henkilöstö toimii kielellisinä mallina lapsille arjen vuorovaikutustilanteissa (leikin, ohjatun toiminnan sekä ruokailu-, ulkoilu- ja lepohetkien yhteydessä).

S2-opetuksen tehtävänä on kehittää kokonaisvaltaisesti lapsen suomen kielen taitoa ja kielitietoisuutta, jotta hän pystyy ilmaisemaan itseään. Yhdessä äidinkielen kehittymisen kanssa S2-opetus tukee lapsen kielellistä kehittymistä, monikielistä identiteettiä ja vahvistaa lapsen toiminnallista monikielisyyttä. Ryhmän jäsenenä lapsi harjaantuu kuuntelemaan, kertomaan ja ilmaisemaan toiveitaan, mielipiteitään ja ajatuksiaan vähitellen suomeksi.

Henkilöstö saa työlleen tukea toimiessaan yhdessä alueellisen varhaiskasvatuksen suomi toisena kielenä -opettajan (S2-opettajan) kanssa. S2-opettaja tekee työtä yhdessä varhaiskasvatusyksikön johtajan ja henkilöstön kanssa. S2-opettaja työskentelee samanaikaisopettajana lapsiryhmissä. Lapsihavainnointi ja kielen opettaminen toteutetaan suunnitelmallisesti ja pedagogisesti perustellusti monipuolisen toiminnan yhteydessä.

2.5 Kielelliset taidot ja valmiudet Lapsen vasussa ja Leopsissa

Lapsen vasussa ja Leopsissa kuvataan, miten lapsen suomen kielen kehittymistä tuetaan varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Lisäksi suunnitelmissa opastetaan, miten äidinkielen tai -kielten kehittymistä voidaan tukea niin varhaiskasvatuksessa kuin kotona.

Suomen kielen opetuksen tavoitteet perustuvat lapsen tarpeisiin ja huoltajien kanssa yhdessä laadittuun Kielelliset taidot ja valmiudet -suunnitelmaan. Kielen opetuksen tulee luonnollisesti vastata aina varhaiskasvatussuunnitelman tavoitteita.

Äidinkielen tai -kielten kielellisestä kehittymisestä vastaavat ensisijaisesti lapsen huoltajat. Huoltajien kanssa keskustellaan lapsen kotona puhumista kielistä ja kannustetaan käyttämään niitä monipuolisesti. Lisäksi keskustellaan oman äidinkielen merkityksestä sekä kaksi- ja monikielisyyden hyödyistä. Huoltajia autetaan arvioimaan lapsen äidinkielen taitojen kehittymistä ja heitä tuetaan lapsen oman äidinkielen tai -kielten vahvistamisessa. Äidinkielen tai äidinkielten tukemiseksi sovitut asiat kirjataan suunnitelmaan kohtaan Kielelliset taidot ja valmiudet.

Kielelliset taidot ja valmiudet -suunnitelmaan kirjataan, miten lapsen kielellisten taitojen kehittymistä tuetaan päivittäisessä toiminnassa, arjen tilanteissa ja pienryhmissä. Myös siitä, miten lapsen suomen kielen taitojen kehittymistä seurataan, on sovittava. Tärkeää on myös päättää, milloin suunnitelmaa arvioidaan.

Vinkkejä varhaiskasvattajalle

  • Pehmolelu vierailee kaikkien lasten kotona ja mukana kulkee myös vihko, johon kirjataan kuulumisia kotoa.
  • Tervehdyksiä ja perusfraaseja käytetään arjessa useilla kielillä (esim. huomenta tai kiitos).
  • Kannustetaan lapsia kirjoittamaan oma nimi esimerkiksi piirustuksiin myös äidinkielen kirjaimilla.
  • Lapsen nimen voi kirjoittaa paikkamerkkiin, esimerkiksi vaatelokeroon tai tuoliin myös oman äidinkielen kirjaimilla.
  • Monikieliset syntymäpäiväkortit, isän- ja äitienpäiväkortit jne.
  • Käyttäkää eri kielten sanoja leikeissä, ruokailussa, pukemisessa ja kotiin lähtiessä
  • Tehkää monikielisyys näkyväksi ja luonnolliseksi osaksi arkea: kootkaa päiväkodin seinälle näkyväksi, mitä kaikkia kieliä yhteisössä osataan ja puhutaan ja iloitkaa niistä. Näkyville voidaan myös laittaa vaikkapa eläimien kuvia, ja nimetä ne niin monella kielellä kuin osataan: myös suomenkieliset lapset voivat oppia muita kieliä näin luonnollisesti.
  • Yhteisissä luku- ja tarinointitilanteissa voidaan hyödyntää myös sanattomia, hiljaisia kirjoja, joita lapset voivat sanoittaa eri kielillä taitonsa mukaan.
  • Esiopetuksessa olevien lasten kanssa voidaan tehdä ”vuorokausikello”, johon merkitään, mitä kaikkia eri kieliä mihinkin aikaan kuulee, puhuu, näkee…