Toiminnan kielellinen sisältö ja tavoitteet
- keskustellaan lasten tuntemuksista lepohetkelle mentäessä; väsyttääkö, nukuttaako
- muistellaan sadun aiempia tapahtumia, ennustetaan mitähän sadussa tänään tapahtuu
- keskustelut unileluista (vertailu, luokittelu), kehon osista, sänkyjen väreistä ja koosta
- aikuisen sanalliset ohjeet ja niiden havainnollistaminen: ”menehän pitkällesi makaamaan sänkyyn”, ”haluatko peiton jalkojen päälle?”, ”onko sinulla mukava asento?”, ”laske pää tyynylle, tulen kohta silittämään sinua”
- sadun lukeminen, uusien sanojen ja käsitteiden avaaminen
- suomen kielen rytmi ja rakenne
Keskeistä sanastoa
- kehon osat kuten jalat, kädet, pää, selkä, vatsa
- nukkua, levätä, valvoa, kuunnella, lukea, rauhoittua, herätä, nousta
- tyyny, peitto, lakana, patja, sänky, kirja, unilelu
- satuun liittyvä sanasto ja käsitteet
Jatkotyöskentely
- keskustellaan lepohetken jälkeen sadun tapahtumista, mitä sadussa tapahtui, oliko vaikeita ja uusia sanoja
- katsotaan kirjan mahdolliset kuvat
- muistellaan, millaista musiikkia tai laulua lepohetkellä oli
- muistellaan, millaisia ääniä lepohetken aikana kuului, mistä ne tulivat ja mikä ne aiheutti
- keskustellaan miltä lepohetkellä olo tuntui: oliko lapsi pirteä, alkoiko väsyttää, menivätkö silmät kiinni, nukahtiko lapsi, näkikö lapsi hyviä unia
Aikuisen rooli
- aikuinen ottaa lapset vastaan lepohetkelle ja huomioi yksittäisen lapsen esimerkiksi kyselemällä vireystilasta tai aamupäivän tapahtumista
- tarvittaessa aikuinen antaa täsmällisiä ohjeita: ”sinun patjasi on ikkunan vieressä Liisan ja Matin patjojen välissä”
- aikuinen kertaa lasten kanssa, mitä sadussa on viime kerralla tapahtunut ja avaa esiin tulleita uusia sanontoja ja käsitteitä
- aikuinen tarttuu lasten aloitteisiin sadun sisällöstä ja auttaa lasta kerronnassa esimerkiksi lisäkysymyksillä ja osoittaa kiinnostusta ja arvostusta lasten aloitteisiin
- aikuinen tukee lasten keskinäistä vuorovaikutusta monipuolisesti ja mahdollistaa lapsen osallisuuden, elämyksen ja ilon myös ilman yhteistä kieltä
- lukiessaan tarinaa aikuinen avaa muutamalla sanalla lapsille uusia ilmaisuja (esimerkiksi riemastua – tulla nopeasti hyvin iloiseksi)
- aikuinen lukee rauhallisesti ja selkeästi tarinaa
Toisten lasten merkitys
- lapset voivat vertailla unilelujaan: minulla on pieni, mustavalkoinen kissa, sinulla on suuri ruskea nalle
- lapset kertovat muistamiaan asioita sadusta edelliseltä päivältä ja auttavat toisiaan täydentämään tarinaa
- osallisuus ryhmään muodostuu yhteisen kokemuksen kautta
- lepohetkellä toteutuu yhteisen elämyksen kokeminen ja jakaminen
Lapsen kielitaito
Ei yhteistä kieltä:
- toiminta esitellään lapselle kuvan avulla (valokuva, digiväline, päiväjärjestys)
- lapsen paikka lepohetkellä on lähellä aikuista
- kieltä ja vuorovaikutusta tuetaan eleiden, ilmeiden, toiminnan mallintamisen ja sanoittamisen avulla
- aikuinen reagoi lapsen pieniinkin aloitteisiin, huom. katse
- aikuinen kertoo kirjan nimen ja näyttää kuvia kielenoppijalle (ennen sadun lukemista ja sen aikana)
- aikuinen käyttää lepohetkeen liittyvää sanastoa: peitto, tyyny, patja, sänky, unilelu toistaen niitä usein
- aikuinen käyttää lapsen nimeä kiinnittääkseen lapsen huomion puheeseen
- aikuinen käyttää lepohetkeen ja sadun lukemiseen liittyviä toistuvia fraasimaisia lauseita samalla, kun tekee esimerkiksi ”tässä on unilelu”, ”nyt luen sadun”, ”minä näytän kuvia”, ”laitan sinulle peiton päälle”
- lapselle annetaan mahdollisuus osoittaa vähäistäkin osaamista ja ymmärretyksi tulemista
Alkeiskielitaito:
- aikuinen kannattelee toimintaa sanoittaen rauhallisesti, mitä lepohetkellä tapahtuu. Eleet, ilmeet ja kuvat ovat vuorovaikutuksen tukena
- lapsi voi osoittaa ymmärtävänsä vastaamalla näyttäen, tunnistaen tai sanallisesti
- aikuinen tuo tavoitteena olevan sanaston toimintaan: substantiivit ja verbit
- aikuinen tuo havainnollisesti esiin lepohetkellä tarvittavat sanat ja käsitteet esimerkiksi pieni – iso, pehmeä – kova
- aikuinen käyttää lyhyitä kuvailevia lauseita sekä kysymyssanoja mikä ja mitä. Esimerkiksi ”laita pää pehmeälle tyynylle”, ”mitä sinä teet?” tai ”mikä tämä on?”
Peruskielitaito:
- aikuinen käyttää monipuolista ja selkeää suomen kieltä
- aikuinen tuo tavoitteena olevan sanaston toimintaan: substantiivit, verbit, adjektiivit, matemaattista sanastoa
- kysymyksillä tuetaan lapsen kertovaa puhetta: ”mihin laitat pään?”, ”missä sinun paikkasi on?”, ”millainen unilelu sinulla on?”, ”milloin noustaan ylös?”, ”millainen olo sinulla on?”
- aikuinen tukee lasten keskinäistä vuorovaikutusta esimerkiksi pyytämällä lapsia vuorotellen täydentämään edellisen kerran sadun tapahtumia
- lepohetkellä voidaan käyttää moniosaisia ohjeita kuten: ”hae kaapista alahyllyltä punainen peitto”
Huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö
- huoltajille kerrotaan ja näytetään kuvina (kuvat seinällä, digiväline), millainen on lapsiryhmän lepohetki
- seinällä on näkyvissä lepohetken rakenne, jolloin lapsi voi kertoa huoltajille omalla äidinkielellä sen tapahtumista
- huoltajille näytetään lepohetkellä luettu kirja, jotta he voivat halutessaan lainata sen kirjastosta ja lukea lapselle kotona äidinkielellä