Lepohetki

Lapset tulevat lepohetkelle. Heidät otetaan vastaan ja esimerkiksi peitellään. Lapsille luetaan tarina, joka jatkuu seuraavilla lepohetkellä. Ennen ja jälkeen satua lepohetkellä voidaan laulaa tai soittaa musiikkia.

Jatkotyöskentely

  • Keskustellaan lepohetken jälkeen sadun tapahtumista, mitä sadussa tapahtui, oliko vaikeita ja uusia sanoja.
  • Katsotaan kirjan mahdolliset kuvat
  • Muistellaan, millaista musiikkia tai laulua lepohetkellä oli
  • Muistellaan, millaisia ääniä lepohetken aikana kuului, mistä ne tulivat ja mikä ne aiheutti
  • Keskustellaan miltä lepohetkellä olo tuntui: oliko lapsi pirteä, alkoiko väsyttää, menivätkö silmät kiinni, nukahtiko lapsi, näkikö lapsi hyviä unia

Toiminnan kielellinen sisältö ja tavoitteet (lasten välinen, aikuisen ja lapsen välinen)

  • Keskustellaan lasten tuntemuksista lepohetkelle mentäessä; väsyttääkö, nukuttaako
  • Muistellaan sadun aiempia tapahtumia, ennustetaan mitähän sadussa tänään tapahtuu
  • Keskustelut unileluista (vertailu, luokittelu), kehon osista, sänkyjen väreistä ja koosta
  • Aikuisen sanalliset ohjeet ja havainnollistaminen: ”menehän pitkällesi (makaamaan) sänkyyn”, ”haluatko peiton jalkojen päälle?”, ”onko sinulla mukava asento?”, ”laske pää tyynylle (tulen kohta silittämään sinua)”
  • Sadun lukeminen, uusien sanojen ja käsitteiden avaaminen
  • Suomen kielen rytmi ja rakenne

Keskeistä sanastoa

  • kehon osat: jalat, kädet, pää, selkä, vatsa
  • nukkua, levätä, valvoa, kuunnella, lukea, rauhoittua, herätä, nousta
  • tyyny, peitto, lakana, patja, sänky, kirja, unilelu
  • satuun liittyvä sanasto ja käsitteet

Aikuisen rooli

  • Aikuinen ottaa lapset vastaan lepohetkelle ja huomioi yksittäisen lapsen esimerkiksi kyselemällä vireystilasta tai aamupäivän tapahtumista
  • Tarvittaessa aikuinen antaa täsmällisiä ohjeita: ”sinun patjasi on ikkunan vieressä Liisan ja Matin patjojen välissä”
  • Aikuinen kertaa lasten kanssa, mitä sadussa on viime kerralla tapahtunut ja avaa esiin tulleita uusia sanontoja ja käsitteitä
  • Aikuinen tarttuu lasten aloitteisiin sadun sisällöstä ja auttaa lasta kerronnassa esimerkiksi lisäkysymyksillä ja osoittaa kiinnostusta ja arvostusta lasten aloitteisiin
  • Aikuinen tukee lasten keskinäistä vuorovaikutusta monipuolisesti ja mahdollistaa lapsen osallisuuden, elämyksen ja ilon myös ilman yhteistä kieltä
  • Lukiessaan tarinaa aikuinen avaa muutamalla sanalla lapsille uusia ilmaisuja (esimerkiksi riemastua – tulla nopeasti hyvin iloiseksi)
  • Aikuinen lukee rauhallisesti ja selkeästi tarinaa

Toisten lasten rooli

  • Lapset voivat vertailla unilelujaan: minulla on pieni, mustavalkoinen kissa, sinulla on suuri ruskea nalle
  • Lapset kertovat muistamiaan asioita sadusta edelliseltä päivältä ja auttavat toisiaan täydentämään tarinaa
  • Osallisuus ryhmään muodostuu yhteisen kokemuksen kautta
  • Lepohetkellä toteutuu yhteisen elämyksen kokeminen ja jakaminen

Lapsen kielitaito

Ei yhteistä kieltä:

  • Toiminta esitellään lapselle kuvan avulla (valokuva, digikehys, päiväjärjestys)
  • Lapsen paikka lepohetkellä on lähellä aikuista
  • Kieltä ja vuorovaikutusta tuetaan eleiden, ilmeiden, toiminnan mallintamisen ja sanoittamisen avulla
  • Aikuinen reagoi lapsen pieniinkin aloitteisiin, huom. katse
  • Aikuinen kertoo kirjan nimen ja näyttää kuvia kielenoppijalle (ennen sadun lukemista ja sen aikana)
  • Aikuinen käyttää lepohetkeen liittyvää sanastoa: peitto, tyyny, patja, sänky, unilelu toistaen niitä usein
  • Aikuinen käyttää lapsen nimeä kiinnittääkseen lapsen huomion puheeseen
  • Aikuinen käyttää lepohetkeen ja sadun lukemiseen liittyviä toistuvia fraasimaisia lauseita esimerkiksi ”tässä on unilelu”, ”nyt luen sadun”, ”minä näytän kuvia”, ”laitan sinulle peiton päälle”
  • Lapselle annetaan mahdollisuus osoittaa vähäistäkin osaamista ja ymmärretyksi tulemista

Alkeiskielitaito:

  • Aikuinen kannattelee toimintaa sanoittaen rauhallisesti, mitä lepohetkellä tapahtuu. Eleet, ilmeet ja kuvat ovat vuorovaikutuksen tukena
  • Lapsi voi osoittaa ymmärtävänsä vastaamalla näyttäen, tunnistaen tai sanallisesti
  • Aikuinen tuo havainnollisesti esiin lepohetkellä tarvittavat sanat ja käsitteet esimerkiksi pieni – iso, pehmeä – kova
  • Aikuinen käyttää lyhyitä kuvailevia lauseita sekä kysymyssanoja mikä ja mitä. Esimerkiksi ”laita pää pehmeälle tyynylle”, ”mitä sinä teet?” tai ”mikä tämä on?”

Peruskielitaito:

  • Aikuinen käyttää monipuolista ja selkeää suomen kieltä
  • Kysymyksillä tuetaan lapsen kertovaa puhetta: ”mihin laitat pään?”, ”missä sinun paikkasi on?”, ”millainen unilelu sinulla on?”, ”milloin noustaan ylös?”, ”millainen olo sinulla on?”
  • Aikuinen tukee lasten keskinäistä vuorovaikutusta esimerkiksi pyytämällä lapsia vuorotellen täydentämään edellisen kerran sadun tapahtumia
  • Lepohetkellä voidaan käyttää moniosaisia ohjeita kuten: ”hae kaapista alahyllyltä punainen peitto”

Vanhempien osallisuus

Vanhemmat toteuttavat samaa toimintaa omalla äidinkielellään kotona.

  • Lepohetkellä opeteltuja sanoja voidaan kirjata muistiin lapsen vihkoon
  • Vanhemmille kerrotaan ja näytetään kuvina (kuvat seinällä, digikehys) päiväkodin lepohetki. Heille kerrotaan, mitä sanastoa lepohetkellä on käytetty (välineet, verbit, ohjeet) ja pyydetään käyttämään samoja sanoja ja ilmaisuja äidinkielellä kotona
  • Lapsi kertoo lepohetken tapahtumista ja sadun tapahtumista omalla äidinkielellään. Halutessaan vanhemmat voivat kertoa saman sadun omalla äidinkielellään. Yhteinen tekeminen ja elämys omalla äidinkielellä ovat merkittäviä lapsen identiteetin kehitykselle. Vanhemmat käyttävät lapsen kanssa monipuolista kieltä ja näyttävät mallia, miten äidinkieltä käytetään.