2.1 – Lapselle ominaiset tavat toimia

Lapselle ominaisia tapoja toimia, ajatella ja oppia ovat leikkiminen, liikkuminen, tutkiminen ja ilmaiseminen taiteen keinoin. Toiminnoissa toteutuu kielen merkitys, sisällölliset orientaatiot ja oppiminen. Lapsille ominaiset toiminnan tavat ovat hyviä luovien, kognitiivisten ja sosiaalisten prosessien kasvualustoja, jotka tuottavat erityisesti lasten itsensä tuottamaa varhaiskasvatuksen lastenkulttuuria: satua ja fantasiaa, jossa lapsilla tulee olla aikaa ja mahdollisuus viipyä.

Leikissä lapsen sisäinen ja ulkoinen maailma kohtaavat, sillä leikin avulla lapsi prosessoi kokemaansa, näkemäänsä ja kuulemaansa. Leikki edistää mielikuvitusta ja persoonallisuuden ja abstraktin ajattelun kehittymistä. Leikin rakentaminen ja leikki edellyttävät usein uusia, ennen kokeilemattomia ratkaisuja ja jatkuvaa neuvottelua sekä yhteistoimintaa koko ryhmän kanssa. Leikissä leikkikavereiden lisäksi on tärkeää aikuisen tuki ja kielellinen malli kielen oppijalle.

Liikkumalla lapsi oppii motorisia taitoja, erilaisia asioita ja käsitteitä. Liikkuminen on usein myös osa leikkiä, jossa sosiaaliset prosessit kehittyvät yhteisten pyrkimysten, säännöistä sopimisen ja yhdessä ajattelemisen kautta. Kehollinen ja kokemuksellinen oppiminen virittää ja ylläpitää luovia prosesseja.

Tutkiminen on lapsen luontainen tapa oppia ja tutustua ympäristöönsä. Lapselle on tärkeää, että hänen pohdintansa ja tutkiva ihmettelynsä on merkityksellistä, palkitsevaa ja ylläpitää sekä vahvistaa oppimisen iloa. Tutkiminen laajentaa kokemusmaailmaa, tuo esille ja tukee luontevasti käsite- ja sanavarastoa sekä auttaa syiden ja seurausten oivaltamista. Tutkiminen on myös sosiaalista toimintaa, jossa yhdessä koetaan tutkimisen iloa.

Taiteileminen on luovaa ilmaisua, taiteellista kokemista, tekemistä ja ilmaisemista. Kaikessa taiteilemisessa keskeistä on, että ympäristö kannustaa lasta elämykselliseen toimintaan. Taiteilemiseen liittyy aina kokonaisvaltaisuus, yhteisöllisyys ja vuoropuhelu sekä kulttuurin läsnäolo.

Lapselle ominainen tapa toimia ja oppia vahvistaa hänen hyvinvointiaan ja käsitystä itsestään sekä lisää hänen osallisuuttaan. Toimiessaan itselleen mielekkäällä tavalla lapsi myös ilmentää ajatteluaan ja tunteitaan. Kasvattajan herkkyyttä on havainnoida lapsen yksilöllinen kasvu ja kehittymisen tarpeet. Kasvattajalle avautuu kanava lasten ajatteluun ja maailmaan, kun he toimivat ja keskustelevat yhdessä lasten kanssa sekä havainnoivat lasten toimintaa. Havaintojen, dokumentoinnin ja arvioinnin kautta kasvattaja vastaa lasten tarpeisiin ja rakentaa toimintaa ja opetusta lasten omille kokemuksille. Toimivan vuorovaikutuksen perusedellytyksenä on turvallinen tunneilmasto, jossa erilaisten tunteiden ilmaiseminen on hyväksyttävää.

2.2 – Pedagoginen oppimisympäristö

“Meidän tehtävämme on opettaa juuri niitä lapsia, joita meillä on. Ei niitä lapsia, joita meillä joskus oli, ei niitä lapsia, joita toivoisimme päiväkodissa olevan eikä niitä lapsia, jotka ovat olemassa vain kuvitelmissa. Se tarkoittaa, että meidän on tarjottava oppimisympäristö, joka on yhtä monipuolinen kuin ihmisyys itse”. (Torontolaisen koulun rehtoria Chris Penseä mukaillen)

Oppimisympäristön suunnittelun perustana ovat toimintaan osallistuvat lapset ja lapsiryhmä. Suunnittelussa otetaan huomioon lasten kehitystaso, kulttuuritausta ja sen hetkiset mielenkiinnon kohteet. Oppimisympäristö elää koko ajan.

Oppimisympäristössä on merkityksellistä vuorovaikutuksellisuus. Hyvä kielellinen oppimisympäristö perustuu ennen kaikkea positiiviseen ilmapiiriin ja lämpimään lasta arvostavaan vuorovaikutukseen. Aikuisen tulisi mahdollistaa lasten keskinäinen yhdessäolo ja vuorovaikutus kaikissa tilanteissa. Hyvä oppimisympäristö tukee yhdessä toimimista, tietojen jakamista ja mahdollistaa yhteisen keskustelun.

Ilmapiirin luominen on aikuisen vastuulla. Positiivinen ja kannustava ilmapiiri, jossa lapsi kokee olonsa tervetulleeksi ja hyväksytyksi, tukee lapsen oppimista. Kieltä opetteleva lapsi tarkkailee aikuisen sanatonta viestintää ja rakentaa sen pohjalta kuvaa itsestään kielen oppijana. Hyvin suunniteltu ja rikas oppimisympäristö ei riitä, jos aikuinen on etäinen ja lasta kuulematon. Kuuntelemalla ja havainnoimalla lasta saadaan selville, mitkä asiat ovat lapselle tärkeitä ja mistä hän on kiinnostunut.

Lapselle itselleen merkittäviä tekijöitä ovat vuorovaikutus toisten lasten kanssa ja lapsiryhmä. Leikki on lapselle ominainen tapa oppia ja sen kautta hän oppii myös kieltä. Vaihtelemalla teemoja leikkipisteissä, lapsi saa uutta sanastoa ja kielen käyttöön avautuu uusia mahdollisuuksia. Hyvä oppimisympäristö herättää lapsen uteliaisuuden ja houkuttelee kokeilemaan ja tutkimaan.

Oppimisympäristön suunnitteluun kuuluu myös se, miten ympäristö on pedagogisesti järjestetty. Eri kielten ja kulttuurien tulee näkyä varhaiskasvatuksessa. Lapsi tarvitsee samaistumisen kohteita kulttuuri – identiteettinsä ja minäkuvansa vahvistamiseksi.

Esimerkiksi mahdollisimman monimuotoinen kuvamaailma tekee jokaisen lapsen näkyväksi ryhmässä. Lapsella ja vanhemmilla tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa oppimisympäristön suunnitteluun, rakentumiseen ja edelleen kehittymiseen yhdessä henkilökunnan kanssa. Pedagogiseen oppimisympäristöön kuuluu myös kielen kehitystä tukevan monipuolisen materiaalin valmistaminen, hankkiminen ja käyttäminen.

Vinkkejä, kuinka kulttuurit saadaan näkyväksi oppimisympäristössä:

  • Askarrellaan kotitalot, joissa on perheenjäsenten kuvat
  • Tervehdyksiä ja fraaseja eri kielillä seinille esim. hyvää huomenta kaikilla niillä kielillä, joita ryhmässä puhutaan
  • Seinälle juhlien vuosiympyrä, johon vanhemmat merkitsevät omat tärkeät juhlapäivät
  • Tehdään yhdessä lasten kanssa karttoja, lippuja ja eri kielten aakkoset
  • Tehdään vanhempien kanssa lapsen oma katselukirjan, jossa on lapselle tärkeiden ihmisten kuvia
  • Esikouluikäisen lukemaan oppimista tukee, jos hän näkee myös äidinkielellään kirjoitettua tekstiä päiväkodissa esimerkiksi äidinkieliset kirjat
  • Eri maiden perinneleikit ja sadut sekä musiikin kuunteleminen ja laulaminen

Pohdittavaa:

  • Onko lapsilla mahdollisuuksia keskusteluun myös aikuisen ohjaaman toiminnan aikana?
  • Kuinka monta ystävää lapsella on ja pääseekö hän mukaan leikkeihin?
  • Näkyykö monikulttuurisuus kirjoissa, seinillä ym. olevissa kuvissa, leluissa ja peleissä?
  • Kuinka usein muuntelet lasten leikkipisteitä?
  • Millaisia ovat välineet ja materiaalit kielen oppimisen kannalta ja onko niitä riittävästi?
  • Kuunteletko ja puhutko jokaiselle lapselle päivittäin?
  • Miten hyödynnät ulkoilun ja retket kielen oppimisessa?