Kielen oppiminen eri kulttuureissa

Lapsen kielelliseen kehitykseen liittyy tärkeänä ilmiönä ns. kielellinen sosiaalistuminen. Länsimaisissa kulttuureissa lapsi omaksuu kieltä varhaisvaiheissa yksilökeskeisesti, jolloin vanhemmat käyttävät runsaasti kasvotusten tapahtuvaa vuorovaikutusta, muuttavat omaa puhettaan lapselle sopivammaksi, sekä sanoittavat ympäristön ilmiöitä, asioita ja tapahtumia. Lapsen ensimmäisiä sanoja odotetaan ja jo ensimmäisille ääntelyille annetaan merkityksiä. Kirjojen ja lukemisen maailmaa pidetään tärkeänä.  

Monissa perinteisissä kulttuureissa lapsi oppii kielen yhteisöllisesti, jolloin lapsi oppii kielen kuuntelemalla aikuisten ja muiden lasten puhetta, katsomalla ja seuraamalla. Aikuiset puhuvat vähemmän suoraan lapselle, sanottavat niukemmin asioita ja mm. mieluummin toistavat lausetta kuin muokkaavat sitä lapselle sopivammaksi. 

Molemmilla tavoilla lapsi oppii hallitsemaan äidinkielensä muutaman vuoden iässä. Yhteisöllisessä kielenkehityksessä lapsen kieliyhteisönä on kuitenkin ”koko kylä”. Monella perheellä ei enää ole tätä laajaa yhteisöä ympärillään, joten vastuu kielen kehityksestä siirtyy suoremmin vanhemmille. Vanhemmilla saattaa olla se käsitys, että kieli syntyy itsestään iän ja kasvamisen myötä, eivätkä välttämättä näe yhteyttä lapsen esikielellisten taitojen kehittymisen, hänen kuulemansa puheen ja muiden kielellisten virikkeiden ja lapsen kehittyvän kielen oppimisen välillä.(Lindholm,2011) Vanhemmat saattavat myös puhua lapsilleen osittain suomea, joka ei ole suositeltavaa lapsen oppiessa tällöin samat virheet, mitä vanhemmalla on puhuessaan itselleen vierasta kieltä.  

Äidinkieli ja sen merkitys

Äidinkieli on lapsen tärkein kieli. Oman äidinkielen hallinta edistää lapsen kielellistä kehitystä, vahvistaa itsetuntoa ja kulttuurista identiteettiä ja luo pohjan muiden kielen oppimiselle. Kun äidinkielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto ovat kunnossa, on helpompaa oppia myös toisen kielen rakenteet, sana- ja käsitevarasto. Kun omalla äidinkielellä kertominen, kuvailu ja keskustelu sujuu, sujuvat ne helpommin myös toisella kielellä. (Kulttuurikeskus Caisan kielikurssit)

Äidinkielen johdonmukainen tukeminen kotona on lapsen kielelliselle kehitykselle välttämätöntä. Vanhempia tulisi kannustaa tarjoamaan mahdollisimman monipuolista äidinkielen mallia (lukeminen, tarinointi, laulaminen, loruilu). Kaksikielisissä perheissä on tärkeää, että kumpikin vanhempi käyttää omaa äidinkieltään. Vaikka lapsi itse käyttäisi toista kieltä puhuessaan isälle tai äidille vanhemman on säilytettävä oma kielensä. Jos lapsi ei tiedä jotain sanaa ja sanoo sen toisella kielellä, vanhempi toistaa sanan omalla kielellään ja myös toistaa lapsen kertoman omalla äidinkielellään. Vaikka lapsi ei aktiivisesti käyttäisikään vanhemman puhumaa kieltä, kielen ymmärtäminen kehittyy, lapsi oppii ymmärtämään kieltä ja kommunikoimaan vanhemman kanssa, mikä innostaa häntä yrittämään myös puhumista vanhemman kielellä. 

Lapsen esikielelliset taidot

Vanhempien vahva motivoiminen oman äidinkielen käyttöön tulisi tapahtua jo aivan varhaisissa neuvolakontakteissa, jopa perhevalmennuksessa. Vanhempia on hyvä muistuttaa myös siitä, että vauva on valmis vastavuoroiseen vuorovaikutukseen jo heti ensimmäisistä päivistä alkaen. Vauvalle voi ja kannattaa puhua, vaikka hän ei vielä sanallisesti vastaakaan. Hänellä on kuitenkin käytössään monia ei-kielellisiä kontaktikeinoja ja ennen kaikkea hänellä on halu ja tarve olla vuorovaikutuksessa aivan varhaisimmista hetkistä alkaen. Vauvan ääntelyyn vastataan ja samalla sitä vahvistetaan.

Lapsen esikielelliset taidot ennustavat myöhempää kielellistä kehitystä, ja ne kehittyvät varhaisessa vuorovaikutussuhteessa. Vanhemmilla on siis esikielellisten taitojen arvioinnissa keskeinen merkitys yhdessä terveydenhoitajan kanssa. Usein pelkkä asioiden esille ottaminen ja sitä kautta lisääntyvä tietämys auttavat vanhempia tehostamaan omia arkisia toimiaan lapsensa viestinnän aktivoimiseksi ja kehityksen tukemiseksi. Yhdessä havainnoidaan lapsen valmiuksia: esim. katsekontaktin haku, tunneilmaisut ja niihin vastaaminen, minkälaista on varhainen ääntely, jokelteleeko lapsi monipuolisesti 6-7 kk iässä, käyttääkö lapsi kommunikatiivisia eleitä (osoittaminen, vilkuttaminen, poistyöntäminen), saako aikuinen lapsen mukaan sosiaalisiin leikkeihin (kukkuu-leikit, piilotusleikit). (Loukusa et al.2011, s.175-189) Ks. tarkemmin taulukko liitteissä. (liite 3)

Kielen tukeminen arjessa

Kieltä kehittää myös arjessa tapahtuva askarointi, ruuanlaitto, pelaaminen, pöytäkeskustelut omalla äidinkielellä. Oleellista on, että kieltä käytetään aktiivisesti eri tilanteissa: lasta puettaessa nimetään vaatekappaleita, kaupassa keskustellaan siitä, mitä ostoskärryihin laitetaan. Jo pienetkin asiat voivat auttaa kielen kehitystä isoja askeleita eteenpäin. Sillä, miten ja kuinka paljon puhutaan, on merkitystä lapsen kielen kehitykselle. .(Latomaa et.al ,2007,s.157)  Jokainen arkipäivän tilanne voi olla lapselle kielenoppimistilanne.

Leikkiminen

Leikkiminen on hyvä vuorovaikutuksen väline jo aivan pienillä lapsilla. Suomessa arvostetaan leikkiä vuorovaikutuksen sekä uusien asioiden oppimisen välineenä. Leikit myös tukevat lapsen kielen ja ajattelun kehitystä. Leikki on kulttuurisidonnainen asia. Eri kulttuureissa nähdään leikin arvo eri tavoilla. Neuvolassa kannattaa kuitenkin rohkaista vanhempia leikkimään lastensa kanssa. Aikuinen voi rikastuttaa lapsen leikkiä ja käyttää leikkiä kielen opettamiseen. Kun lapselle leikkitilanteissa toistaa erilaisia mahdollisuuksia käyttää sanoja ja yhdistellä sanoja lauseiksi, lapsi oppii äidinkieltä huomaamatta.

Lukeminen ja kirjojen katselu

Lukeminen ja kirjojen katselu lapsen kanssa on oiva tapa olla läheisessä vuorovaikutuksessa ja samalla edistää kielen kehitystä: ymmärtämisen taidot kehittyvät, sanavarasto kasvaa ja ajattelun taidot kehittyvät kun katsellaan yhdessä kirjan kuvia, nimetään niitä ja keskustellaan niistä. Vanhemmille kannattaa kertoa kirjastopalveluista (kirjaston tapahtumat). Joissakin kulttuureissa on lukemisen sijaan vahva suullisen kertomisen perinne, siihen kannattaa vanhempia myös kehottaa. Luku- ja kirjoitustaidon puute ei ole este saduille ja tarinoille, sillä kertomiseen ja loruiluun ei tarvita valmista kirjaa. Liika TV:n katselu ja tietokonepelien pelaaminen eivät kehitä vuorovaikutusta.

Materiaalia: Vuorotellen, opas vuorovaikutukseen ja kielen kehityksen alkuvaiheisiin( suomi, englanti, venäjä).

4-vuotiaan lapsen laaja terveystarkastus

4-vuotiaan lapsen terveystarkastus on (1.1.2011 380/asetus linkki )neuvolatoimintaa koskevan asetuksen mukaisesti laaja terveystarkastus, johon sisältyy sekä terveydenhoitajan (75 min) että lääkärin (20 -30 min) tekemä terveystarkastus. Tarkastukseen kutsutaan mukaan lapsen molemmat vanhemmat ja käynnillä keskustellaan koko perheen terveydestä ja hyvinvoinnista. Vastaanotolla kysytään aina perheen elämäntilanteesta, vanhemmuudesta, tukiverkostosta ja tulevaisuuden näkymistä, perhettä kuormittavista asioista ja perheen voimavaroista. Keskustelun apuna käytetään vanhempien etukäteen kotona täyttämiä voimavaralomakkeita(suomi, ruotsi, englanti). Lisäksi vanhemmat täyttävät päihde- eli audit kyselyn (suomi, ruotsi). Kotihoidossa olevien 4-vuotiaiden monikulttuuristen lasten vanhemmille lähetetään laajan terveystarkastuksen kutsun yhteydessä myös kysely lapsen äidinkielen kehityksestä. Neuvola-asetus edellyttää myös neuvolatarkastuksista poisjääneiden lasten kutsumisen neuvolaan.

Yhteistyö perheen ja päivähoidon kanssa (Hyve-malli)

Päivähoidossa olevan 4-vuotiaan terveystarkastus tehdään yhteistyössä päivähoidon, perheen ja neuvolan kanssa.  Ennen 4-v tarkastusta päivähoidon henkilökunta käy lapsen vanhempien kanssa varhaiskasvatussuunnitelma (vasu)-keskustelun. Keskustelun yhteenveto lähetetään päivähoidosta vanhempien luvalla neuvolaan. Tämän yhteenvedon avulla sekä terveydenhoitaja että lääkäri saavat tietoa lapsen vahvuuksista ja mahdollisesta tuen tarpeesta. Yhteenveto-lomakkeeseen kirjataan neuvolassa tehdyt huomiot ja mahdolliset jatkotoimenpiteet ja suunnitelmat, jonka jälkeen lomake lähetetään takaisin päivähoitoon. Vanhempien luvalla neuvolasta voidaan olla myös puhelimitse yhteydessä päivähoitoon. Kts.  Hyve-malli.

Lene – tutkimus 4v tarkastuksessa ja kielellisen kehityksen arviointi

Neuvolatarkastuksessa terveydenhoitajan työvälineenä on Niilo Mäki instituutin kehittämä leikki-ikäisen lapsen neurologinen arviointimenetelmä Lene. Lene-tutkimus sisältää lähi -ja kaukonäön tutkimukset, arviot motorisista taidoista, poikkeavista liikkeistä, vuorovaikutustaidoista, tarkkaavaisuudesta ja motivoitumisesta, puheen tuottamisesta, puheen ymmärtämisestä ja käsitteistä, kuullun hahmottamisesta, silmä-käsi-yhteistyöstä, leikistä ja omatoimisuudesta.

Kielellistä kehitystä Lenessä tutkitaan antamalla lapselle kaksiosaisia ohjeita. Kuvien avulla arvioidaan kertovan puheen tuottamista ja varta vasten pääkaupunkiseudun lapsille suunnitellun kuvataulun avulla kysymysten ymmärtämistä. Koko tarkastuksen ajan seurataan miten lapsi tulee vuorovaikutustilanteeseen mukaan, onko katsekontaktia ja verbaalisen kontaktin ottamisen halua.

Kysymyksiä lapsen kielenkehityksen selvittämiseksi

  • Kuka ja ketkä puhuvat lapsen kanssa äidinkieltä?
  • Puhuuko lapsi yhtä hyvin kuin sisaruksensa?
  • Mitä kieltä sisarukset puhuvat keskenään?
  • Puhuuko lapsi vähän vai paljon vanhempien ja muiden kanssa?
  • Kyseleekö lapsi asioista?
  • Osaako lapsi kertoa puhumalla mitä haluaa?
  • Tuottaako lapsi usean sanan lauseita? Puhuuko lapsi kieltänne oikein? Tulevatko sanat oikeassa järjestyksessä?
  • Onko lapsen vaikea lausua oman kielen äänteitä (kirjaimet)?
  • Onko vanhemmilla vaikeutta ymmärtää lasta? Onko vierailla aikuisilla vaikea ymmärtää lasta?
  • Änkyttääkö lapsi?
  • Millä tavalla lapsi leikkii kotona/muiden lasten kanssa? Millaisista leikeistä lapsi on kiinnostunut?
  • Tapaako lapsi muita samaa kieltä puhuvia lapsia?
  • Millainen on lapsen äidinkielen taso verrattuna muihin samanikäisiin ja samaa kieltä puhuviin lapsiin?
  • Miten vanhemmat tukevat lapsen äidinkielen kehitystä?
  • Haluavatko vanhemmat että lapsesta tulee kaksi/monikielinen?

Tulkin käytön ohjeistus

  • Maahanmuuttajalla ja viranomaisella ei useinkaan ole yhteistä kieltä. Keskustelua saatetaan käydä puutteellisella suomen tai englannin kielellä. Näin menetellen asioita ei saada kunnolla selvitetyksi.
  • Kun keskustelu käydään tulkin välityksellä, väärinkäsitysten mahdollisuudet pienenevät, molempien oikeusturva paranee ja kielellinen tasa-arvo lisääntyy.
  • Mainitse perheelle, että tulkilla on vaitiolovelvollisuus.
  • Jos asiakkaan kielitaito ei riitä asioiden käsittelemiseen suomen kielellä, tilaa aina ammattitulkki.
  • Älä käytä tulkkina lasta, perheen sukulaista tai ystävää.
  • Harkitse tulkin käyttämistä myös niissä tilanteissa, joissa asiakas osaa jo jonkin verran suomea. Asiakkaan kielitaito ei välttämättä kuitenkaan riitä lapsen kehitykseen liittyvien asioiden ja käsitteiden ymmärtämiseen.

Vinkkejä tulkkaustilanteisiin

  • Tulkki tulkkaa kaikki tilanteessa puhuttavat asiat
  • Kohdista puheesi asiakkaallesi, ei tulkille
  • Puhu kuin puhuisit suomenkieliselle asiakkaalle
  • Jaksota puheesi sopivasti, jotta tulkin olisi helpompi tulkata
  • Anna tulkin tulkata rauhassa loppuun asti
  • Ehdottaessasi tutkimuksia kerro tutkimuksista samalla tavalla kuin kertoisit suomenkieliselle asiakkaalle
  • Varaa aikaa asiakkaan mahdollisiin kysymyksiin
  • Anna asiakkaalle aikaa harkita kuulemaansa